EU:n turvapaikkasopimus ja taakanjakomekanismi

Syyskuun loppupuolella Euroopan komissio julkisti ehdotuksensa turvapaikka- ja siirtolaissopimuksesta, jonka pitäisi kumota toimimaton Dublin-menettely ja korjailla muutenkin epäkohtia nykyisessä turvapaikanhaussa EU:n alueella. Ehdotuksesta voi lukea enemmän tästä.

Sopimukseen on suhtauduttu Suomessa ja muuallakin nihkeästi. Itä-Euroopan maat eivät halua ottaa turvapaikanhakijoita eivätkä jakaa taakkaa edes rahallisesti. Unkari ehdotti, että vastaanottoleirejä olisi perustettava EU:n ulkopuolelle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Perussuomalaiset lienevät täällä meillä samaa mieltä Unkarin kanssa, ja ovat täysin oikeassa siinä, että jakamalla rajalta tulijoita ei hakijoiden lukumäärä ainakaan pienene. Päinvastoin, siitä tulisi vetovoimatekijä joka houkuttelisi yhä enemmän siirtolaisia meri- ja maateitse EU:n alueelle.

Sopimuksessa on monia pieniä yksityiskohtia, mutta pääasiat ovat mielestäni seuraavat:

  1. Jokainen maa ottaa joko vastaan turvapaikanhakijoita, tai ottaa kontolleen kielteisen päätöksen saaneiden palauttamisen. Kukin maa voi päättää, missä suhteessa.
  2. Rajalle perustetaan käsittelykeskuksia, joihin laitetaan ne hakijat, jotka eivät todennäköisesti saa turvapaikkaa, tai jotka ovat tulleet rajan yli laittomasti, tai ovat muuten riskiryhmää. Nämä hakemukset käsiteltäisiin nopeutetussa menettelyssä eikä niitä jaettaisi jäsenvaltioiden kesken.

Molemmat ratkaisut ovat periaattessa perusteltuja, mutta ongelmallisia. Ensinnäkin taakanjaon periaate on järjenvastainen. Vain noin kolmasosa kielteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista palautetaan onnistuneesti kotimaahansa tai EU:n ulkopuolelle. Olisi siis todella suuri riski, että maat jotka valitsevat palautusten ”sponsoroinnin” eivät siinä onnistuisi, vaan joutuisivat ottamaan vastuulleen näitä sinänsä turvapaikkaa tarvitsemattomia ihmisiä. Mihin heidät sijoitettaisiin? Paperittomina Budapestin tai Varsovan kaduille, Morian kaltaisiin leireihin, vai vankilaolosuhteita vastaaviin laitoksiin kuten esimerkiksi Jussi Halla-Aho on ehdottanut? Miksi yksikään valtio suostuisi tähän?

Toisaalta, ei mitään valtioita voi pakottaakaan ketään ottamaan. Jokaisen pitäisi voida itse päättää maahanmuuttopolitiikastaan, EU:n yleiset matkustussäännöt huomioon ottaen. Siksi olisikin järkevämpää, että taakanjaossa ne maat, jotka eivät halua ottaa turvapaikanhakijoita, osallistuisivat talkoisiin riihikuivalla rahalla. Summa voitaisiin laskea niistä todellisista kustannuksista, joita turvapaikkaprosessi muille maille aiheuttaa: alkaen siitä, kun henkilö hakee turvapaikkaa tai hänet siirretään rajalta haluamaansa maahan, ja päättyen kun hän joko saa turvapaikan tai palautetaan onnistuneesti kielteisen päätöksen jälkeen. Aluksi summa voi perustua arvioon, ja sen jälkeen sitä voitaisiin korjata vuosittain toteutuneiden kustannusten mukaan.

Otetaanpa laskuesimerkki. Vuonna 2019 EU:n alueella tehtiin noin 700.000 turvapaikkahakemusta. Puolet näistä jaettaisiin jäsenmaiden kesken suhteessa BKT:een, puolet suhteessa väkilukuun. Suomen osalta tämä merkitsisi 7.371 + 4.322 = 11.693 turvapaikanhakijaa (lähde: wikipedia, vuoden 2019 tilastot, hiukan pyöristellen). Siis aika paljon enemmän kuin mitä nyt saamme. Mutta ei siinä vielä kaikki, koska laskennallisesti saisimme tämän määrän jos kaikki valtiot ottaisivat oman osansa. Kuitenkin ainakin Unkari, Puola ja Tšekki ovat jo sanoneet kieltäytyvänsä ottamasta ketään vastaan, joten heidän osuutensa pitäisi jyvittää muille maille. Yhteenlaskettuna näiden kolmen valtion osuus olisi 27.305 + 45.741 = 73.046 hakijaa. Eli Suomen vastuulle tulisi 1.220 lisää, yhteensä 13.913 hakijaa. Mutta näiden jälkimmäisten 1.220:n osalta meille hyvitettäisiin summa, joka vastaa EU:n keskiarvoa turvapaikanhakijoiden käsittelykustannuksista. Meidän omat kustannuksemme todennäköisesti olisivat kuitenkin hiukan keskiarvoa suuremmat, koska olemme kallis ja byrokraattinen maa.

Olisiko tämä kohtuullista, onhan tällä hetkellä vuosittainen turvapaikanhakijoiden määrämme vain noin 3500 kappaletta? Mielestäni kyllä, solidaarisuuden nimissä, mutta epäilen vahvasti että siihen löytyisi poliittista tahtoa. Lisäksi tulisi ottaa huomioon että todellinen lukumäärä olisi ehkä huomattavastikin pienempi, sillä sopimuksen mukaisesti suuri osa, ellei jopa suurin osa, hakemuksista käsiteltäisiin jo EU:n ulkorajoilla.

Tästä pääsemmekin siihen toiseen epäkohtaan. Ulkorajoilla olisi tarkoitus käsitellä hakemukset, joiden tekijät ovat maista joissa hylkyjä tulee tavallista enemmän, sekä laittomat maahantulijat. Eli siis melkein kaikki, sillä välimereltä poimitut tulijat kuuluisivat miltei kaikki jälkimmäiseen kategoriaan. Ehdotuksella siis ei päästäisi eroon siitä perustavanlaatuisesta ongelmasta, että rajavaltioihin pakkautuu siirtolaisia jotka asustelevat epämääräisissä oloissa tai siirtyvät vähin äänin muihin jäsenvaltioihin paperittomina. Lisäksi palautukset näille hakijoille olisivat yhtä vaikeita kuin ennenkin: merellä ketään ei voi tuupata vain takaisin, eikä Turkki tai Libya mielellään ota nekään vastaan epämääräisiä pakolaisia jos heitä niiden satamiin yritetään viedä.

Pohjimmainen ongelma Euroopalle onkin juuri siinä että turvapaikkasopimuksista pidetään kiinni, sekä Välimeren maantiede. Merelle ei voi pystyttää muuria eikä rajavartioasemaa. Parasta olisi jos EU:ssa yhdessä päätettäisiin että kaikkia hakemuksia ei käsiteltäisi henkilökohtaisesti, vaikka sopimuksen kirjain niin edellyttääkin, vaan vaikkapa maakohtaisesti. Siihen asti kitkuttelemme nykyjärjestelmiä hiukan paikkaillen, ja toivoen että ongelmat häviävät itsekseen jos vain katsomme muualle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s